Kolmas yrittäjävuoteni starttasi olosuhteet huomioiden yllättävän energisissä tunnelmissa. Keväällä ”selätetty” basedowin tauti antoi uskoa oman terveyden kohenemiseen ja toisen tilinpäätöksen positiivinen oma pääoma vahvisti edelleen luottamusta omiin kipparitaitoihin; olin saavuttanut asettamani tavoitteen siitäkin huolimatta, että matkan varrella oli välillä ollut jopa kovan tuulen tyrskyjä.
Kolmannen tilikauden käynnistyessä olin juuri saanut käteeni ensimmäisen ammattitutkintopaperini – yrittäjän ammattitutkinto – minkä toisen yrittäjävuoteni ”harrastuksena” tuli suoritettua Turun AKK:ssa. Parasta mitä opiskelu itselleni antoi oli aloitteleviin ja jo hetken yrittäjänä toimineisiin huikeisiin vertaisymmärtäjiin tutustuminen ja yrittäjäkokemusten jakaminen. Vielä tänä päivänäkin minulla on etuoikeutetusti niiltä ajoilta rinnalla kulkijoita.
Aivan kuin yksityiselämässämme asetamme tavoitteita (punainen tupa ja perunamaa), niin vähintäänkin yhtä tärkeää on liiketoiminnallisten tavoitteiden asettaminen. Jos haluat omilla navigointitaidoillasi päästä Turun satamasta Tukholmaan, niin ensin pitää kartoittaa suuri kuva mistä mihin olet matkalla. Sillä suuren mittakaavan merikartalla et kuitenkaan voi Turun satamasta lähteä matkaan – jos aidosti haluat joskus Tukholman rantaviivan nähdä, vaan osaavana kipparina olet tuon ensimmäisen karttasi jakanut useimpiin pienemmän mittakaavan karttaosuuksiin, joilla on yhteinen nimittäjä: se mihin toinen päättyy, niin siitä toinen jatkaa.
Itselleni oli yrittäjyyden kahden ensimmäisen vuoden aikana herännyt ymmärrys siitä, että jos aidosti haluan palvella asiakkaitani heidän yrittäjäunelmiensa toteuttamisessa, niin jotain muutakin kuin pelkkää velvoitteiden taakan jakamista (lakisääteistä laskentaa) pitää tarjota. Kun katselin ympärilleni toimialakentässäni, niin tuli selväksi, että apinoimaan en tätä uuttaa polkuani pysty vaan se polku pitää ihan itse rakentaa.
Keväällä 2013 olosuhteiden määritteleminä lepohetkinäni olin jo pohtinut kysymyksiä mitä, miten, missä järjestyksessä pitäisi liiketoimintani prosesseja muuttaa ja omaa osaamistani päivittää, jotta joskus olisi mahdollisuus nähdä se oman liiketoimintani ”Tukholman taivaanranta” jossa lakisääteisen taloushallinnon rinnalla tuemme yrittäjiä kohti tasapainoisempaa yrittäjäelämää, kannattavampaa liiketoimintaa, hallittua kasvua, suunnitelmallisempaa johtamista, yrityksen eri elinkaarivaiheisiin valmistautumista eli tiivistetysti sanottuna tarjoamme kokonaisvaltaisempaa apua ja tukea liiketoiminnan hallintaan.
Ennen Tukholman satamaan johtavaa suuren mittakaavan merikartan suunnitelmaa piti hoitaa jo perustamisvaiheessa asetettu tavoite maaliin: Taloushallintoliiton auktorisointi viivytyksettä. Nyt kun kaksi tilikautta oli takana ja raporttien luvut täyttivät hakukriteerit, jätin liitolle jäsenhakemuksen. Tilitoimistotarkastus oli marraskuussa ja 16.12.2013 sain joululahjapostina tiedon ”taloushallintoliiton hallitus on kokouksessaan 12.12.2013 hyväksynyt toimistonne liiton jäseneksi”.
Tuo taloushallintoliiton auktorisointi oli yritykselleni tärkeän tavoitteen saavutus. Ei siksi, että auktorisointi itsessään toisi asiakkailleni lisäarvoa. Ilman sitäkin olin yhtä sitoutunut, osaava ja vastuuntuntoinen toiminnassani. Se tarve, mihin auktorisoinnilla tähtäsin – oli sekä nykyisten että tulevien asiakkaittemme turva: tietoisuus siitä, että ulkopuolinen arviointikykyinen taho on tarkastanut osaamiseni ja toimintamme laadun ja vahvistaa, että meidän käsiimme voi luottavaisin mielin yrityksensä talouden hoidon antaa.
Elämä ei ole mustavalkoista eikä tasaista vaan harmaita sävyjä sekä nousuja ylös ja alas. Vuoden 2013 joululahjan jälkeen alkuvuosi 2014 toi mukanaan laskun takaisin maan pinnalle. Terveyteeni liittyvät haasteet alkoivat nostaa taas päätään. Keväällä 2013 – kun basedowin taudin diagnoosin myötä aloitettu lääkitys alkoi puremaan ja kunto kohenemaan, niin aika nopeasti kävi ilmi, ettei hoitotasapainon löytyminen omalle kohdalleni ollutkaan mikään peace of cake -toimenpide. Diagnoosin jälkeen olin kuukausittain juossut TYKS:n endokrinologian poliklinikalla säädättämässä lääkitystäni. T4V ja TSH-arvot sahasivat edestakaisin ja vointini heitteli niiden mukaisesti laidasta laitaan. Sen lisäksi, ettei hoitotasapainoa sairauteeni ollut vuoden hakemisen jälkeen vielä löytynyt, taivaalle oli nousemassa lisää mustia pilviä päivä päivältä enemmän oireilevien silmieni vuoksi.
Kolmannen tilikauden päättyessä oli tilannearvion aika. Tilikauden alussa tekemäni budjetin liikevaihtotavoite 105.000 euroa oli ylittynyt yli kymmenellä prosentilla ja 2.000 euron tulostavoite kolminkertaistunut. Hyvä näin, sillä tiesin neljännen tilikauden alkavan moninaisissa haasteissa; edessäni olivat 12 viikon yhtäjaksoiset kortisonitiputushoidot puhjenneen basedowin taudin silmäoireyhtymän selättämiseksi ja haasteiset yrittäjäviikot työn ja terveyden tasapainoilussa; periksi antaminen ei tullut mieleenikään, mutta tiedostin, että helpolla tuleva syksy ei tulisi minua päästämään.