25.5.2021: MATKAKUSTANNUKSET, VEROLLINEN VAI VEROVAPAA?

Matkakulut

Tiistai 25.5.2021 web-koulutuspäivämme starttasi aiheella verottomat matkakustannukset. Palkkahallinnon kovan luokan kouluttajamme, Taloushallintoliiton Eija Männistö totesi, että nyt puhutaan puhtaasti siitä tilanteesta, että milloin maksettu matkakorvaus on verollinen ja milloin verovapaa; käydään läpi ihan perusasiaa, mutta myös haastavampia asioita.

TYÖNTEKEMISPAIKKOJEN MÄÄRITELMÄT PARIN NOSTON KERA

Tiesin useamman kerran saman aihepiirin koulutuksiin osallistuneena, että tämä tulee olemaan taas sen luokan tykitystä ettei meitä helpolla päästetä. Esim. työntekemispaikka – milloin se on varsinainen, milloin toissijainen, milloin erityinen ja miten me tilitoimistoissa työskentelevät nuo kaikki tarvittavat tiedot aina käsiimme saisimme?

On ehdottoman tärkeää tietää, että minkälaisesta työntekemispaikasta on milloinkin kyse kun matkakustannuksia maksetaan. Hyvä lähtökohta on tarkistaa työsopimuksesta, että mitä siellä on määritelty varsinaiseksi työntekemispaikaksi.

Toissijainen työntekemispaikka sijaitsee aina toisen kunnan tai toisen valtion alueella – ei koskaan saman kunnan alueella. Sen sijaan erityisen työntekemispaikan määrityksessä ei ole määritelty sitä, että onko se saman kunnan tai eri kunnan alueella. Esim. Helsinki on iso alue, jolloin työntekijän varsinainen ja erityinen työntekemispaikka voivat kumpikin olla Helsingin alueella.

KENELLE VEROTTOMIA KUSTANNUSTEN KORVAUKSIA?

Verottomia matkakustannuksia voidaan maksaa työ-ja virkasuhteessa oleville työntekijöille, sekä ennakkoperintälain EPL 13 § mukaisille suorituksen saajille. Jälkimäiseen kategoriaan kuuluvat mm. yrityksissä ja yhdistyksissä maksettavat kokouspalkkiot eli kun kokouspalkkioita maksetaan, niin voidaan maksaa myös verovapaita kustannusten korvauksia.

Lisäksi verovapaita korvauksia voidaan maksaa myös silloin, jos voitaisiin maksaa palkkaa – vaikkei sitä maksettaisikaan. Esim. yleishyödyllisten yhdistysten vapaaehtoisille ja hyväntekeväisyystilaisuuksissa työskenteleville. Tällä perusteella maksettavia korvauksia on kuitenkin rajoitettu, sekä kilometrikorvauksille että päivärahoille on asetettu henkilökohtaiset rajat, toiselle euromääräinen ja toiselle kappalemääräinen.

Koska suomi on yhdistysten luvattu maa (tai ainakin oli), niin kerrottakoon siitä Eijan avaava esimerkki:

Jos toimit jossakin yhdistyksessä – tai useammassakin – vapaaehtoistyössä, niin vaikkei yhdistys maksa työpanoksestasi palkkaa, niin se siis voi maksaa Sinulle kilometrikorvauksia ja päivärahoja. Näihin maksettuihin korvauksiin on asetettu saajakohtaiset, ei maksajakohtaiset rajat. Kilometrikorvauksia saa maksaa enintään 3.000 euron edestä (raja oli aiemmin 2.000 eur) vuodessa ja päivärahoja enintään 20 kappaletta.  Maksava yhdistys valvoo etteivät rajat ylity, mutta koska he eivät voi tietää että kuinka monesta yhdistyksestä vastaavia korvauksia mahdollisesti saat, niin Sinun pitää itse seurata etteivät nuo vuosikohtaiset henkilökohtaiset rajasi ylity tai vastavuoroisesti hyväksyä, että osa saaduista matkakorvauksistasi voi lopullisen verotuksen yhteydessä muuttua veronalaiseksi.

TYÖHAASTATTELUUN KUTSUTTUJEN MATKAKULUT

Yritys voi nykyisen verotuskäytännön mukaan maksaa myös työhaastatteluun kutsutuille henkilöille todelliset matkakustannukset esim. bussilipun tai jopa lentolipun ja jos haastateltu henkilö palkataan, niin hänelle voi maksaa myös päivärahat.

HARJOITTELIJOILLE MAKSETTAVAT MATKAKUSTANNUKSET JA LOUNARIT

Opintoihin liittyviä työharjoitteluja on paljon ja huomio, nyt kyse on juuri opintoihin liittyvästä harjoittelusta – ei työvoimaviranomaisen järjestämästä työharjoittelusta. Aina välillä harjoittelupaikka sijaitsee aika kaukana opiskelijan asuinpaikasta ja yritys miettii, että voidaanko maksaa verottomasti työharjoittelijan matkat? Ei voida. Tuo matka rinnastetaan kodin ja työpaikan väliseen matkaan, mitä ei voi työntekijällekään verovapaasti korvata. Jos työharjoittelija sen sijaan tekee työhön liittyvän matkan – käy esim. yrityksen asiakkaan luona tai vaikka kahvipullaa hakemassa neuvotteluhuoneeseen – niin ne matkat harjoittelijalle voidaan maksaa verovapaasti.

Ja entä sitten ne lounarit työharjoittelijalle? Silloin työnantajan pitää kysyä harjoittelijalta, että mitenkä sun ruokailut siellä koululla – saatko koululla ilmaisen aterian opintoihin liittyen? Jos opiskelija sanoo, että ei -maksan 3,20 eur kun käyn syömässä, niin silloin yrityksen pitää ilmoittaa annettu lounari tulorekisteriin veronalaisena etuutena – vaikkei sitten ennakonpidätystä siitä toimittaisikaan. Jos opiskelija sen sijaan toteaa, että kyllä – ilmaisen lounaan koulussa saan, niin silloin myös työharjoittelupaikan tarjoava yritys aterian voi tarjota verovapaasti. Eija totesi inhimilliseen tapaansa, että tämä on haastavaa ja jokainen toimikoon omantuntonsa mukaan, mutta näin se pitäisi oikeasti käsitellä – sekä työharjoittelijan matkojen että lounareitten osalta.

Siinä muutamia nyanssi-nostoja Eijan upeasta esityksestä. Syvemmälle aiheeseen voit sukeltaa hakeutumalla Taloushallintoliiton palkka-asiantuntija Eija Männistön luennoille kuunteluoppilaaksi, tai vaihtoehtoisesti klikata tässä olevaa linkkiä  – verohallinnon juuri muutama päivä sitten julkaisemaan päivitettyyn ohjeeseen  “työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa”